sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Uutta ja ihmeellistä


Hyvää iltaa hyvät lukijat!

Nyt, kun wi-fini on suotuisa ja muutenkin sadepäivän kunniaksi aloin kirjoittamaan Teille.

Japanin maa tuntuu päivä päivältä mielenkiintoisemmalta. Mitä enemmän täällä näkee ja kokee asioita, sitä enemmän olen äimän käkenä tästä saarivaltiosta, sen ihmisistä, kulttuurista ja tavoista. 

Viimeisin esimerkki siitä on viime yö, jonka vietin kylpylässä. Minulla ei luonnollisestikaan ole siitä kuvia, mutta kerron vähän eilisen tapahtumista. 

Tutustuin irkkupubissa japanilaiseen naiseen ja juttelimme siinä niitä näitä. Hän oli erittäin kiinnostunut suomalaisesta saunasta, ja kerroin myös avannosta, joka oli hänelle uusi asia. Hän kertoi olevansa hieroja. 

Lopulta hän sanoi, että voimme mennä hänen työpaikalleen ja hän voi esitellä sen minulle. Niin me sitten kävelimme erääseen kylpylään ja hän esitteli minulle paikat. Tämä kyseinen onsen eli kylpylä on japanilaistyyppinen, mutta hieman modernimpi kuin missä ennen olen käynyt. Kuuma-altaassa on poreita ja todella kuumaa vettä, kylmäallas sijaitsee taivasalla kattoterassilla ja jalkakylvyn aikana saa katsella animea pienestä tabletin kokoisesta televisiosta. Asiakkaan käytettävissä on pesuaineita, rasvoja yms. sekä pesusienet, hammasharjat, rajaton määrä pyyhteitä ja kylpytakit. Kylpylässä on neljä erilaista saunaa: aroma sauna, suolasauna, 75 asteinen sauna ja FINNISH SAUNA! Suomalaisen saunan lämpötila on 95 astetta ja tuntuihan se tujulta pitkästä aikaa. Oven ulkopuolella lukee Löyly Time 11:00-22:00 (tosin sauna oli päällä, vaikka menin sinne tuon ajan ulkopuolella ja siellä oli televisio, mutta löylyä ei saa japanilaisessa kylpylässä itse heittää).

Tämä LadySpa sijaitsee talon yhdessä kerroksessa. Muissa kerroksissa on miehille samanlainen kylpylä, ravintola, kapselihotelli, hienompi hotelli ja hienompi kylpylä.

LadySpassa saa halutessaan viettää 20 tuntia 2,700 jenin eli noin 23 euron sisäänpääsymaksun hinnalla, mikä tarkoittaa sitä, että naiset nukkuvat yön laverilla kylpytakit ja fleece päällä. Saavuttuamme kylpylään ja ystäväni esiteltyä paikat, hän kehoitti minua pitämään hauskaa ja meni itse nukkumaan, sillä hänen täytyi aamulla herätä töihin. Selvittyäni syvästä hämmennyksestä kaiken tapahtuneen johdosta ajattelin ottaa kaiken ilon irti kylpylän tarjonnasta. Kun olin putipuhdas ja rentoutunut, käperryin muiden naisten tavoin nukkumaan tatamimaton tapaiselle alustalle. Kun heräsin, kävin aamukylvyssä ja ajattelin olevani valmis. Menin kiittelemään alakertaan ystävääni kaikesta ja hän kysyi, miksi olen alhaalla ja minulla on kuivat hiukset. Olenko lähdossä? Hän sanoi uudelleen, että saan olla siellä 20 tuntia, mitä en ollut aikaisemmin uskonut ymmärtäneeni oikein. Hänen kehoituksestaan lampsin sitten takaisin lillumaan porealtaaseen ja kerroin hänelle, että jos hän ikinä tulee Suomeen, hän saa asua luonani. 


Toinen suuri tapahtuma viimeaikoina on ollut se, että olen aloittanut uudessa työharjoittelupaikassa Kiitoksen ohessa. Jyurin on yksityinen yakiniku-ravintola, jonka tarjonta keskittyy hyvin laadukkaaseen japanilaiseen lihaan. 

Pihvit ovat ohuiksi leikattuja lihasuikaleita eläinten eri osista. Sisäelimet ovat Japanissa suurta ja kallista herkkua. Maksaa syödään täällä jopa raakana. Tavallisesti kuitenkin käytetään lihojen, sisäelinten ja kasvisten paistamiseen asiakkaan pöydän keskellä sijaitsevaa paistolevyä, jossa asiakas saa itse paistaa tilaamansa annokset. 

Jyurinin omistaa Master ja Mama, jotka ovat hyvin kärsivällisiä, mutta vaativia opettajia. Olen vasta tehnyt kaksi vuoroa tässä asiakasystävällisen ilmapiirin omaavassa ravintolassa, mutta tiedän, että tulen oppimaan siellä todella paljon niin asiakaspalvelusta, japanilaisista tavoista ja kulttuurista sekä japaninkieltä. Jyurinissa on todella tarkkaa, että käytät kohteliainta keigo-sanastoa, saatat asiakkaat ulko-ovelle, tarjoilet tuottamalla mahdollisimman vähän häiriötä asiakkaille, mutta juttelet heille aina, kun he haluavat keskustella kanssasi. Tarjoillessa on tärkeää olla smooth ja välttää ylimääräistä ääntä, kuten asitoiden kilinää. 

Kengät on tärkeä jättää aina menosuuntaan, kun ne ottaa pois esimerkiksi tarjoillessa polvi-istunnassa. Joka päivä siivotaan ravintolan edustan lisäksi myös naapureiden katupihat, jotta pidetään yllä hyviä naapurisuhteita, eikä olla niin itsekkäitä, että siivottaisiin vain oman ravintolan edusta. Sen jälkeen pullosta kaadetaan kylmää vettä ravintolan edustalle, jotta se tuo viileitä tuulahduksia asiakkaiden mukana sisään ja estää pahoja henkiä tulemasta ravintolaan. 
Juyrinin asiakaskunta koostuu paljolti kanta-asiakkaista. Vaikka se ei sijaitse lähellä mitään keskustaa, on siellä välillä hyvin täyttä, mikä ei ole ihme, sillä Masterin ja Maman luoma ilmapiiri sekä laadukas ruoka kutsuvat ihmisiä lihalautasten ääreen. Mama tarjoilee ja Master kokkaa. Mama on itseoppinut tarjoilija, joka on ottanut työnsä hyvin tosissaan. Häneltä tulen varmasti oppimaan kaiken, mitä pystyn omaksumaan japanilaisesta tarjoilusta. Maman ja Masterin elämäntyylissä pidän hyvin paljon siitä, että he kohtaavat asiakkaansa ja muutkin ihmiset yksilöinä. He huomioivat jokaisen, joka tulee ravintolan ovesta sisään ja tervehtivät myös esimerkiksi kadulla kulkevia koululaisia nimeltä aina tilaisuuden tullen. 

Japanissa tarjoilijan tai baarimikon työ voi myös sisältää asiakkaiden viihdyttämistä. Joissakin paikoissa he musisoivat asiakkaille, istuvat heidän pöydissään rupatellen ja tarjoavat sekä sekoittavat lisää juotavaa. Tietysti etiketti on aina oltava tietynlainen. Jos asiakas tarjoaa sinulle juotavaa, et voi kieltäytyä siitä, mutta kaikesta huolimatta sinun on sen jälkeen tehtävä töitä. Jyurinissa pääsimme Katin kanssa viihdyttämään asiakkaita ja he halusivat tarjota meille myös juotavaa. Istuimme heidän pöydässään ja toimme heille aina, mitä he halusivat ja sitten taas istuimme ja hymyilimme ja juttelimme. Tällaista voi tapahtua työaikana Japanissa, mutta ei Suomessa. 

Kuitenkin minun täytyy olla koko ajan kieli keskellä suuta ja keskittyä todella paljon Jyurinissa tarjoilemisen aikana, sillä jokainen virhe on pahasta, eikä niitä anneta täällä niin helposti anteeksi kuin Suomessa, niin asiakkaiden kuin työnantajien puolelta. Vaikka virheitä ei aina voi täysin välttää, varsinkaan vieraassa kulttuurissa, on ajateltava, että niiden kautta oppii parhaiten, ja jos keskittyy, ei samoja virheitä enää toistamiseen tee. Tärkeintä on yrittää parhaansa ja keskittyä sekä antaa itselleen anteeksi, vaikkeivät muut anteeksi antaisikaan, mistä ei myöskään tarvitse katkeroitua, vaan ymmärtää, että tässä kulttuurissa ajatellaan eri tavalla ja erilaisista lähtökohdista. 

Välillä tuntuu, että Japanissa tekee kaiken väärin, mutta ikinä ei saa lannistua eikä vaipua itsesääliin tai antaa periksi. Japanilaisten hyvin paljon käyttämä fraasi on kampatte kudasai. Kampatte tarkoittaa taistele, kudasai ole hyvä. TAISTELE OLE HYVÄ! Se on ikään kuin kannustuskehoitus, joka aluksi ärsytti, mutta nykyään se antaa lisää voimaa ja estää lannistumasta. Kun kuulen nuo sanat, minusta tuntuu hyvältä, sillä tuo toinen ihminen haluaa minun voittavan taistoni. Kaikilla meillä on joka hetki omat taistelumme ja haasteemme. Olen itsekin alkanut käyttämään tuota sanontaa aina, kun haluan rohkaista ja auttaa muita jaksamaan.


On ollut hyvin mielenkiintoista huomata, että asiakas Japanissa saa käyttäytyä haluamallaan tavalla, olla niin humalassa kuin haluaa, rikkoa laseja ja tehdä mitä vain, eikä häntä koskaan "heitetä ulos", sillä hän on asiakas eli puolijumala. Ei ole ihme, että Japania kutsutaan asiakaspalvelun luvatuksi maaksi. Sen huomaa joka kerta, kun menee esimerkiksi ruokakauppaan. Myyjien tervetulotoivotusten, kohteliaisuuksien, rahojen ääneen laskemisen, kiitosten, kumarrusten ja ostosten kassiin pakkaamisen jälkeen tuntuu siltä, että suomalainen kaupan kassa ei ansaitse palkkaansa. (Vaikka ei se ole totta. Tässäkin on vain kulttuurinen ero.)
Olen tutustunut muutamiin paikallisiin ihmisiin täällä, niin japanilaisiin kuin Japanissa asuviin ulkomaalaisiinkin. Tässä korealaista ruokaa korealaisen kaverin kanssa, johon tutustuin, kun astelin sisään korealaiseen kirkkoon. 
Tässä on hyvin tyypillinen japanilainen ateria. Tällaisen voi tilata mm. kolikkoautomaattiravintolasta, jossa on kuintenkin töissä tarjoilijoita, mutta he eivät ota tilauksia suullisesti vastaan. Syötät rahan eteisessä sijaitsevaan automaattiin, valitset haluamasi annoksen kuvista, annat saamasi paperilapun tarjoilijalle, joka ohjaa sinut pöytään. Tarjoilija tuo annoksen pöytään ja sanot itadakimasu ja pistelet hyvällä ruokahalulla poskeen. Tämä ateriakokonaisuus maksoi noin 800 jeniä eli noin 7€ ja sisältää itse pääruoan (friteerattu possun pihvi, kananmuna, perunoita), miso-keiton, etikkavihanneksia, tofun ja riisiä. 
Hyvin osakalaisia ruokia ovat takoyaki (kuvassa) ja okonomiyaki. Okonomiyakista laitoinkin kuvan aiemmassa postauksessa, mutta tässä näette takoyakin. Palluroiden eli taikinan sisälle laitetaan mustekalan paloja, kuten kuvan henkilö on juuri kuvanottohetkellä laittamassa, riisimuron näköisiä rakeita ja purjosipulin tapaista sipulia. Sitten palloja tökitään ja käännellään siihen tarkoitetuilla metallitikuilla ja lopulta ne ovat valmiita ja tarjoillaan majoneesin ja takoyakikastikkeen sekä kalahiutaleiden kera. 
Osakan linna sijaitsee lähellä asuntoamme. 
Sitä ympäröivissä puostoissa voi nähdä paljon muitakin mielenkiintoisia nähtävyyksiä, kuten chihuja, joilla on farkut, laukut ja arskat... (Noita koiria oli muutes yhteensä kymmenen ja heidän omistajansa työnsivät Heidän Ylhäisyyksiään koirille tarkoitetuissa rattaissa, kuten täällä on joskus tapana.)
Puujaloilla kävelevä apina.

Länsimaalainen, joka kantaa 12kg mangalähetystä postitettavaksi Suomeen.




Saimme myös oivallisen tilaisuuden päästä oppimaan japanilaisen kotiruoan sekä bentoo-eväsboksien tekemisen saloja.




Riisiä piti jäähdyttää viuhkoilla samalla, kun ihana obaasan (isoäiti) sekoitti riisiä ristiin rastiin, jottei siihen tue paakkuja.

Tässä kaikki me suomalaiset onnellisina. :)

Jenni ja minä hääpuvuissa. (En saanut isompaa kuvaa ladattua tähän hätään, mutta sen on Facebookissa.)

Tässä esimerkkejä valmiista bentoo-eväsbokseista: kauniisti ja luovasti aseteltuina mm. babybamboo-rullia, minitomaatteja, nakkeja, kinkkua, porkkanaa, salaattia, munakasta, makisusheja, inarisusheja, lohta ja riisipalloja. :P Saatiin vielä omaks eväsboksit ja muitakin lahjoja ja temppelin väki oli ihan yhtä innoissaan kuin mekin, kun saivat opettaa meille ruoanlaiton saloja ja pitää meitä vieraina. Olen niin kiitollinen näistä kaikista ihmisistä ja kokemuksista, mitä meille suodaan! ^^
Loppukevennyksenä mun strutsin jalat purikurassa. :D 
Kuvassa myös Jennin ja mun kaveri Momoka. <3



Kaikkea hyvää kaikille sinne kylmään Suomeen!

- Kake :)







perjantai 17. huhtikuuta 2015

Kiitos-ravintola


Hei taas kaikki lukuisat(ko) lukijat! 

Aika täällä Aasiassa on vierähtänyt hyvin rivakasti, ja ulkomailla työskentelystä minulla on nyt kolmen viikon kokemus. Vaikka kyseinen aika ei sinänsä kuulostakkaan pitkältä, mahduttaa se itseensä _hyvin paljon_ uutta ja ihmeellistä.

Olen työskennellyt tähän mennessä pääasiassa Kiitos-nimisessä ravintolassa, joka on tyylisuunnaltaan japanilais-länsimaalainen ruokaravintola. Serviisi painoittuu lounas à la carte -tarjoiluun, mutta myös iltaisin on tarjolla oma à la carte menu.

Tässä muutama nettisivu, joilta voitte tutkailla ravintolan tarjontaa:

http://kiitos-web.sakura.ne.jp
http://tabelog.com/osaka/A2701/A270104/27072121/
https://www.facebook.com/pages/洋食レストランKiitos/876970832342675?pnref=story

Kiitos on lounaspaikkana todella suosittu paikallisten, varsinkin liikemiesten ja -naisten keskuudessa. Kanta-asiakkaita löytyy monia. Välillä lounaspöytää odotetaan jonoksi asti ja asiakkaiden vaihtuvuus on ripeää. Japanilaiseksi ravintolaksi Kiitos on kohtalaisen suuri eli kymmenen pöytää ja tiski.

Pääkokki eli pomoni Kawagishi-san.
Avokeittiö on tyypillinen japanilaisissa ravintoloissa, eikä takatiloja käytännössä ole. Asiakkaat voivat  siis seurata niin kokkien kuin tarjoilijoidenkin työskentelyä.


Pahoittelen huonoa kuvanlaatua.
Ruoka-annoksissa on vaikutteita sekä länsimaista että Japanista. Perus lounas sisältää yleensä friteerattuja äyriäisiä, lihaa tai kalaa. Muita vaihtoehtoja ovat mm. japanilaiseen tyyliin valmistettu karrikastike, spagetti, jauheliha- tai kokolihapihvi. Kaikkiin annoksiin kuuluu keitto, salaatti, riisi ja jäävesi. 


Olen tehnyt Kiitoksessa toistaiseksi lähes pelkkiä lounasvuoroja, joten iltavuoroista kerron myöhemmin lisää, kun olen niitä enemmän tehnyt. 

Aamuvuoro on kello 9-15. (Ei siis todellakaan sitä, mihin olin varautunut eli 12h työpäiviin.)

Tässä työharjoittelussa on myös se hyvä puoli, että melkein aina tietää, mitä täytyy tehdä. Lisäksi japanilaiset ovat kielimuurista huolimatta lahjakkaita käyttämään kehonkieltä selittämään, mitä seuraavaksi täytyy tehdä. On muutenkin todella ihmeellistä, millaisia keskusteluja voi saada käytyä minun japaninkielen ja heidän englanninkielen taidoillaan niin, että kumpikin osapuoli ymmärtää, mitä toinen yrittää sanoa tai kysyä. Japanilaiset eroavat suomalaisista siinä, että he eivät lopeta japanin puhumista, vaikka ulkomaalainen ei ymmärtäisikään kieltä, vaan he puhuvat hymyssä suin samaa lausetta niin kauan, että toinen lopulta tajuaa, mitä hänelle puhutaan. Äänen painotus,  ilmeet, käsillä puhuminen ja näyttäminen auttavat asiaa. Suomalainen taas lopettaa heti suomen puhumisen, kun ajattelee, että ei tuo kuitenkaan ymmärrä ja sitten ollaan hiljaa ja luovutetaan. :D

Kuitenkin, aamuvuoroni työtehtävät menevät aina suunnilleen näin:

-lakaisen salin lattian
-moppaan salin lattian
-tarkistan, että katteet ovat kunnossa ja pöydät sekä tuolirivit suorassa
-pesen vessan
-täytän o-shiboreja eli pyyhkeitä, joilla pyyhitään käden ennen ruokailua kaappiin ja pieneen "lämpöuuniin", jossa niitä lämmitetään illallisella
-misaan eli laitan valmiiksi keittokupit, joihin tulee rehuja ja pippuria sekä kokoan ne pinoihin, jotta niihin voidaan kauhoa lientä
-laitan valmiiksi maidokot ja siirapikot
-laitan kuppeihin fukushinteä eli japanilaista riisin kanssa tarjoiltavaa soijassa marinoitua kasvista
-teemme valmiiksi lautasille salaatit, jotta annokset voidaan koota nopeasti tilauksesta
-katan tiskille asiakaspaikkoja
-laitan vedet ja jäät valmiiksi laseihin ja kannuihin
-annan muille työntekijöille heidän omat vesimukinsa


Sitten asiakkaat tulevat sisään usein yhdessä rysäyksessä ja heille viedään vesilasi HETI pöytään. Muut yleensä ottavat tilauksen, mutta minunkin täytyy joskus tilanteen tullen ottaa ja laittaa eteen päin. Seuraavaksi asiakkaalle viedään keitto pöytään ja annoksen valmistuttua sekin viedään pöytään. Ihan perus kauraa, veden kaatamista lisää heti kun lasi on vähänkin tyhjä, tyhjien astioiden blokkaamista eli tiskiin viemistä, kahvin tarjoilua, pöytien pyyhkimistä ja kattamista. 
Lounaan päätyttyä sitten pestään, puunataan, kiillotetaan, katetaan ja valmistellaan kaikki valmiiksi seuraavalle vuorolle. Paljon on samaa kuin Suomessakin työskenlelyssä, joten työhön oli sinänsä helppo päästä sisälle.

MUTTA täällä Japanissa on niin paljon kaikkea pientä, mikä tehdään täysin päin vastoin kuin olen Suomessa oppinut. Ensimmäisellä viikolla koin työkulttuurishokin, joka alkoi rikkoessani vahingossa muutaman lasin. 

Tässä muutamia Suomalaisten työtoverieni suhtautumistapoja siihen, jos lasi lipsahtaa turmiollisin lopputuloksin kädestä tai tarjottimelta:

"OPPAA!! *tap*tap*tap* Nyt on kreikkalaiset häät!"

"Ei se mitään, tekevälle sattuu. Sä kuitenki teet jotain, etkä vaan seiso paikallas."

"Ei kai suhun sattunu?! Täs on harja."

"Mitenköhän sulla nyt oikein menee????"

"Nyt nainen, rauhotu, hengitä syvään ja lopeta toi hosuminen."

"MENEE PALKASTA! Ainii et sä saa palkkaa ku oot harjottelija…"

"Mä oikeestaan nautin kattoo ku lasi rikkoutuu."

Itse yleensä haen vain harjan tuota pikaa, siivoan sotkuni ja jatkan töitä.


Japanissa EI RIKOTA eikä aiheuteta ylimääräistä sotkua.

Pääsin pomoni ystävälliseen, mutta ehdottomaan puhutteluun, jossa hän sanoi, että minun täytyy keskittyä

Tuo puhuttelu on tuottanut tulosta, sillä työkulttuurishokistani toivuttua ymmärsin, että  tärkeintä (varsinkin täällä) on nopean palvelun lisäksi huolellisuus, mikä on itsestäänselvyys, mutta tämän matkan myötä olen sen todellakin ymmärtänyt. Kuten pomonikin sanoi: "Focus". 

Kiire on tuttu jokaiselle ravintolatyöntekijälle. Täällä kiireen tuntua ei näytetä asiakkaalle. Ylipäätänsäkin tärkeintä on, ettei asiakkaalle aiheuteta minkään laista vaivaantuneisuutta. Suomessa on tärkeää tarjoilussa, että annat, otat, tarjoat, kaadat jne. tietyltä puolelta asiakasta sekä varmistat asiakastyytyväisyyden kysymällä, miltä ruoka maistuu. Täällä taas tarjoilijan täytyy hoitaa hommansa mahdollisimman kaukaa asiakkaasta, jonka ei kuuluisi joutua siirtymään tarjoilijan tieltä tai muutenkaan kiusaantua. Samaan aikaan tarjoilija ei saa kääntää selkäänsä viereisessä pöydässä istuville. Käytännössä siis olen välillä hyvin oudoissa kiertyvissä asennoissa, mutta se tekee hyvää keskivartalon lihaksille. :D 

Suomessa lisämyynnin tekeminen on tärkeää eli se, että menet aina tilaisuuden tullen tiedustelemaan asiakkaalta, miten olisi toinen lasi olutta tai tuplaespresso tähän ruoan päätteeksi. Täällä Japanissa taas asiakasta ei häiritä tämän kaltaisilla kysymyksillä. Jos asiakas haluaa tilata jotakin, hän tekee sen oma-aloitteisesti ja usein tilaa heti kättelyssä kaiken alkuruoista jälkijuomiin. 


Olen oppinut monia uusia tarjoilutapoja ja sääntöjä, jotka ovat erilaisia kuin Suomessa oppimani. Ensinnäkin kaiken toiminna täytyy tapahtua mahdollisimman hiljaa: astioiden kilinä ja kolina tulee eliminoida sekä tarjoilija puheen on oltava käytännössä niin hiljaista, että sen tuskin kuulee, mutta kuulee kuitenkin, lukuunottamatta hyvin kuuluvia IRASSHAIMASE (=tervetuloa) ja ARIGATOU GOZAIMASU (=kiitos oikein paljon) -huutoja, jotka työntekijät huutavat aina kuorossa asiakkaan saapuessa ja poistuessa ulko-ovesta. 

Asiakkaille siis puhutaan keigoa, joka tarkoittaa japaninkielen kohteliainta puhetyyliä. Sitä puhutaan myös vanhemmille henkilöille sekä pomoille jne. (Oma pomoni tosin on niin rento ja hauska ja höpsö ja hupsu, että hänen seurassaan ei paljoakaan tarvitse pingottaa.) Aina, kun menee pöytään tekemään jotakin, asiakkaalle sanotaan "Anteeksi, että häiritsen." Kun poistuu pöydän luota, sanotaan: "Anteeksi, että häiritsin." Eli nuo sanon joka päivä varmaankin muutama sata kertaa. :D Kun annos tuodaan pöytään, sanotaan: "Anteeksi, että jouduitte odottamaan." Ei siis ihme, että Japani on tunnettu hurmaavasta asiakaspalvelukulttuuristaan. 

Veden kaato tapahtuu myös erilailla kuin Suomessa. Täällä lasi otetaan käteen ja täytetään mahdollisimman lähellä omaa vartaloaan, kun taas Suomessa tunkeudutaan asiakkaan oikealta puolelta, oli ahdasta tai ei ja kaadetaan siten, että lasi on pöydällä. 

Nämä kaikki liittyvät japanilaisen yksilön ns. yksityiseen alueeseen ihmisen ympärillä, jota kunnioitetaan. Japani on hyvin tiheästi asutettu maa, joten he harvoin haluavat vapaaehtoisesti ottaa läheistä kontaktia toisten, varsinkin vieraiden ihmisten kanssa. Täällä ei ole tapana kätellä tai halata, vaan kaikista kohteliainta on kumartaa noin parin metrin etäisyydeltä. 

Vielä lisäksi hämmennystä minulle aiheutti aluksi tarjoilujärjestys. Suomessa ainoa sääntö on, että naisille tarjoillaan ensin. Toki on kohteliasta tarjoilla vanhemmalle henkilölle ennemmin kuin nuoremmalle ja lapsille annokset yleensä tulevatkin ennen aikuisten ruokia. Muuten kaikki on hyvin solidaarista. Japanissa taas tarjoillaan ensin miehille ja sitten vasta naisille. Vanhemmille tietenkin ensin.   Kuitenkin, jotta suomalainen tarjoilija ei pääsisi täällä liian helpolla, on otettava huomioon Japanin arvohierargiat. Eli johtajille, kunniavieraille ja muille sellaisille tarjoillaan aina ensiksi. Kerron seuraavissa postauksissa kahdesta työpäivästäni Japanilaisessa ravintolassa, josta mainitsen nyt sen verran, että siellä oli aina joka salissa tietyt istumapaikat, joille istutettaan kunniavieraat ja toiset paikat "alemmille vieraille". Paikkojen nimet ovat kirjaimellisestikin Ylempi ja Alempi.

Pahoittelen, että tässä on niin paljon kuivaa asiaa, mutta jos jaksoitte lukea kaiken, nii voitte vain kuvitella, että pienen tarjoilijan pää oli aluksi aivan sekaisin kaikesta uudesta, mitä tarjoilijan työhön tulee. On niin paljon asioita, joista voisi kertoa ja joita voisi analysoida, mutta pidetään sitten vaikka lehdistötilaisuuksia, kun palaan takaisin. 



 Kiitos-ravintolan työnktekijät ovat yhdellä sanalla kuvailtuna ihania. Minusta tuntuu, että sinne otetaan töihin vain kivoja ihmisiä. Kaikki alaiset ovat hyvin nuoria, noin 19-26-vuotiaita, mutta sitäkin parempia tyntekijöitä. Ensinnäkin olemme kuin yhtä perhettä ja kaikki tulevat toimeen toistensa kanssa ja puhaltavat yhteen hiileen. (Hyvin tyypillistä japanilaisuutta.) Kaikki ovat ahkeria, eikä työtaakkaa lasketa koskaan yhden ihmisen harteille, kuten Suomessa välillä tuntuu tapahtuvan. Täällä ei ikinä joudu siivoamaan toisten sotkuja. Päin vastoin, jos jätän hetkeksikin esimerkiksi uudet katteet odottamaan sivupöydälle, että ehdin viemään ne pöytään sen jälkeen, kun olen rientänyt tekemään jotakin muuta välillä, on joku toinen jo vienyt ne paikoilleen saapuessani niitä hakemaan. 


Lisäksi täällä työskentelyn ehdoton plussapuoli on mielestäni se, että täällä saa tehdä kaiken rauhassa loppuun ja kaikki tehdäänkin loppuun, eikä mitään jätetä myöhemmäksi, minkä voi ja ehtii tehdä nyt. Välillä Suomessa työskennellessäni minua harmittaa se, ettei joissakin paikoissa työtehtäviä saa tehdä huolellisesti loppuun, vaan ne täytyy "hutaista", jotta ehtii lopettamaan työt työajan sallimissa puitteissa, mikä vaikuttaa negatiivisesti työtuloksen laatuun ja seuraavan päivän tai työvuoron valmistelun määrään.


Kun lounasasiakkaat ovat lähteneet ja työvuoro on muutenkin pulkassa, on aika meidän työntekijöiden aterioida, mikä on aivan huippua. Tunnelma ravintolassa on aina ravintolan kiinnioloaikanakin mukava. Usein meiltä harjoittelijoilta kysytään, että onko meillä kaikki hyvin ja muutenkin meidän annetaan tehdä paljon asioita sekä annetaan mahdollisuuksia oppia uutta.

Näin hyvää huolta meistä pidetään, että firma osti meille ruoanlaittovälineitä ja kokki antaa välillä iltaruoan lounasboxissa mukaan! <3 ^^

Oho, kuva on väärin päin. Voitte harjoitella päällä seisontaa ja katsoa, miltä se näyttää oikein päin tai sitten vaan kuvitella, miltä se näyttää oikein päin. Okei ehkä mun täytyy kohta mennä nukkumaan, koska kello on kuitenkin täällä jo 03:30... 
Asiakkaat haluavat usein jutella ja välillä tuntuu, että olemme täällä länkkäreinä joku suurikin nähtävyys. :D Kuvassa pääkokin paras kaveri, joka myös omistaa ravintolan.

Tässä tämä Suomesta asti saapunut U.F.O. hymyilee hämmentyneenä.

Kivaa kevättä sinne Suomeen! Täälläkin jo vihdoin viikon sateiden jälkeen alkoi taas tänään aurinko lämmittämään.

JIPPAJEE,

Kaisla


torstai 9. huhtikuuta 2015

Ensimmäinen viikko Osakassa

Perus koulubussi
Matkasin Osakaan ti 31.3. Siitä alkoi hyvin tapahtumarikas viikko.


Juna-asemalle minua vastaan tullut ystävällinen henkilö vei minut Kiitos-ravintolan omistavan firman toimistotiloihin, jossa minua odotti Suomesta samana päivänä saapunut kouluni kokkiopettaja sekä matkaani Japanin päässä organisoinut yhteyshenkilöni, joka vei meidän heti syömään okonomiyakia. (<-- Olipas pitkä ja virallisen kuuloinen lause. :D)

Okonomiyaki on hyvin Osakalainen ruoka. Se muistuttaa pannukakkua, johon usein sekoitetaan mereneläviä tai lihaa. Tarjoillaan myös mahdollisesti nuudelin kanssa. Paistolevy on ruokapöydän keskellä.

Lounaan jälkeen pääsin kämppääni, joka on tuo hassun muotoinen talo tuossa leikkipuiston vieressä. Söpö.


 
Kotikatu



Tämä kämppä on n. 10 neliön boxi, johon on sisällytetty kaikki mukavuudet: TV, riisinkeitin, jossa on kello, vedenkeitin, induktiolisei, parveke, vaatekomero, ovipuhelin, oma vessa, jossa myös kylpyamme, pesukone, jääkaappi ja pakastin, wifi, DVD-soitin, mikro, ilmalämpöpumppu, hiustenkuivain, jatkojohto, imuri sekä lisäksi täällä oli valmiina shampoota yms, nenäliinoja, pyykinpesuainetta, ilmanraikastin, pesusieni, pyyhkeet, lakanat ja muki. Vuokra tietysti sijainnin takia on hintava, mutta kyllä täällä kelpaa asustella! Olin esim. varautunut pesemään pyykit käsin lavuaarissa ja yllätyin, että täällä oli netti! Olen kuullut, että japanilaisesta vuokra-asunnosta saattaa löytyä vain hana keittiöstä, eikä jääkaapeista tai muista hömpötyksistä ole tietoakaan. Olen siis hyvin onnellinen tilanteeseeni. Kaiken kukkuraksi täältä kestää työpaikalleni vain 15min jalan tai yhden pysäkin verran metrolla, mistä tulikin mieleeni, että Japanin ruuhkametro on hyvin läheinen kokemus kanssamatkustajain kanssa.

Illalla myöhään saapui Janita, kokkiopiskelija, joka suorittaa harjoittelunsa samaisessa Kiitos-ravintolassa, jossa minä harjoittelen tarjoilua. Hän asuu kanssani samassa talossa ja teemme yhdessä paljon kaikkea kivaa, kuten nauramme hyvin oudoille japanilaisille lastenohjelmille. Okei. No, niistähän oppii kieltä. :D

-------------------------

Keskiviikkona 1.4. menimme ensimmäistä kertaa työharjoittelupaikkaan. Ilmapiiri oli alusta asti hyvin mukava työntekijöiden kesken ja he ottivat meidät rennosti, mutta kohteliaasti vastaan. Esittäytymisten ja tuliaisten jaon jälkeen aloitimme työskentelyn. 


Koska tämä oli erikoistyöpäivä, siirryimme muutaman tunnin päästä siviiliin ja söimme lounaan Kiitoksessa. 
Kuvassa kokki Pauli, yhteyshenkilö Katsuki-san, Janita ja Kati, joka myös on tarjoilijana harjoittelussa Kiitoksessa.
Illaksi saimme ainutlaatuisen tilaisuuden vierailla firmamme omistamassa vanhainkodissa nimeltään Paratiisu, joka mielestäni enemmänkin muistuttaa hotellia kuin vanhainkotia. Firman omistajatar pitää Suomesta, joten vanhainkodissakin Suomi on näkyvillä, esim. jokaisella kerroksella on suomeen viittaava teema ja nimi, kuten revontulet eli Aurora.
Vanhainkodin aula



Tällaisissa huoneissa seniorit asustavat.


Kuvassa kuntosali, jossa oli myös erilaisia hierontalaitteita, jalkakylpykoneita ja muita jalanlämmittimiä eli kunnon spa. Lisäksi oli erikseen perinteinen japanilainen kylpylä, joka kerroksessa kylpyamme hissillä, joka laskee henkilön sulavasti veteen ja tietysti sauna.

















Eikä siinä vielä kaikki! Tässä kuvassa on puutarha, jota vanhukset saavat itse halutessaan hoitaa.
Illalla pidettiin vanhuksille perinteinen japanilainen izakaya-ilta, jossa söimme TODELLA hyvin, lauloimme karaokea ja me suomalaiset pääsimme valmistamaan annoksia sekä tarjoilemaan.




Sashimi-lauta

<3

---------------------------------------------------------------------------------

Torstaina 2.4. menimme Kuromon Ichiba Marketille, joka on hyvin suuri kauppakatu ja on erityisesti tunnettu hyvin laajasta ja kattavasta ruokavalikoimastaan, varsinkin kaloista.



Tikkumustekaloja
Vino kuva japanilaisen leivoskojun tarjonnasta

Vaaleanpunaisia mansikoita. Tää on niin tätä Japania, kaikkee löytyy.

Vaikka nuo koiratkin ovat syötävän söpöjä, päätin valita lounaakseni tuoreinta kalaa ikinä! Muutamissa kalakojuissa oli akvaarioita, joissa kalat uiskentelivat, kunnes ne pyydystettiin ja niistä tehtiin saman tien ruokaa asiakkaan valitsemalla tavalla. Itse halusin sashimina eli raakana. Kuvan kala on makrillia, joka kuuleman mukaan on hyvin harvinainen sashimikala, sillä se ei säily pitkään raakana. Lisäksi olimme niin onnekkaita, että meille tarjottiin vielä kaupan päälle Sapporolaista merisiilin mätiä, joka on kilohinnaltaan hyvin kallista, mutta laadukasta.

Näidenkin kalojen elämä todennäköisesti päättyy traagisesti. Onneksi niiden teurastajat edes ovat kokeneita taitureita kalojen käsittelyssä. :D

--------------------------------------------------

Lauantaina 4.4. menimme temppelissä järjestettyyn sakura eli kirsikankukkajuhlaan, johon me suomalaiset opiskelijat (Kati, Pauliina, Janita ja minä) olimme saaneet kunnian tulla kutsutuiksi.



Ensiksi matkalla meille esiteltiin perinteistä japanilaista arkkitehtuuria.



Kirsikankukkateetä ja perinteinen kirsikankukkaleivos.

Ohjelmana oli hyvin kaunista japanilaista klassista musiikkia. Soitin on koto.




 -------------------------------

Vapaa-aika muuten täällä on mennyt mm. tyttöjen kanssa kierrellessä kaupungilla.




Maiko-san eli geisha, mutta mieluummin sanotaan maiko.
Pukumiehetkin käyvät peliluolissa.
Animekrääsäkaupoissakin on tullut vietettyä aikaa, koska kaverit. :D


Japanin korkein rakennus sijaitsee Osakassa.

LizLiza, uusi lempikauppa! :)



Sovituskoppi

Kati on meidän matkaopas. XD

Sori äiti...

Siisteimpiä kirppareita, missä ikinä oon käyny: BookOff! Kokeilin varmaan 50 vaatetta, vaikka mukaan lähti vaan kaks, ihme kyllä. :D



Suosittelen kaikille karaokehuoneen vuokraamista. ;)

Notonboori





Ja paljon Muumi-krääsää.

Pahoittelen näin pitkää blogipostausta, mutta viime viikko on ollut niin kiireinen, etten ole paljon ehtinyt koneella jököttää. Mielummin olen keskittynyt elämiseen ja kokemiseen. :D

Ensi postauksessa kerron työharjoittelupaikastani ja siitä, miten työt ovat täällä lähteneet käyntiin ja mitä tunteita uudessa kulttuurissa työskentely on herättänyt.

Ensi kertaan!

-Kaisla